Tofu puree mitä vaan, millon vaan, missä vaan. Nyt herra on 13vk eli ihan kakara vielä ja osaksi kasvua varmaan kuuluu
tämä pureminen. Ennen en kieltänyt sitä, mutta nyt se alkaa toden teolla sattamaan kun se täysiä puree.
Olisi varmaan iha pennusta pitänyt kieltää tämä, mutta en tajunnut.

Eli onko teillä neuvoja, kokemusksia tästä puremisesta ? Kaikki ovat tervetulleita, meillä kun on vielä pikkuinen poika, joka on Tofun erityinen suosikki. Tofu puree poikaa käsistä, korvasta, jaloista kaikki alta. Silloin olen erittäin tiukasti kieltänyt ja pojan pureminen on vähentynyt, mutta minua, siskoani ja muita se puree todella kovaa.

Miten tulisi komentaa/kieltää ?

Meillä on 13vk keskarinpentu ja myös todella kova puremaan. Pureminen kyllä kuuluu pennun kehityksen. Meillä vanhempi koira pitää pentua kurissa, jos se kohdistaa puremisensa siihen, mutta kyllä ihmisetkin osansa saavat Kiellän pentua ja annan sille luvallista purtavaa, ja ellei pureminen sillä lopu, pistän pennun rauhoittumaan itsekseen pentuaitaukseen joksikin aikaa.

En tiiä miten muut on tän asian kanssa tehnyt, mutta mä yritin aina vinkasta/huutaa kimeellä äänellä jos pentu puri liian kovaa, niinhän koirat itekin tekee. Eli yritin vähän matkia ns. oikeaa tilannetta. Jos leikittiin ja Hipsu puri liian kovaa, saatoin kanssa lopettaa leikin kokonaan, jotta koira tajuais että kivat jutut ei jatku mikäli se puree. Vanhempana saatoin myös kieltää, mutta oppi noilla kahdellakin aika hyvin. Ja meillä tosiaan oli jo pienestä asti kaikenlaisia leluja ja luita mitä sitten saattoi pureksia. 13vkoa on vielä niin pieni, että kyllä meilläkin vielä silloin purtiin.
Mutta noi kaks riitti kyllä, ei enää pure kun ikää on kuitenkin jo se 11kk. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Meillä Tete maistaa ihan mitä vaan ja koittaa hampaillaan että miltä se maistuu.Naapurit sen sijaan varmaan hermostuu kun kiljahtelen ja isoon ääneen sanon -Ä-Ä-Ä-Ä-Ä!! Vähän aikaa siinä tietenkin menee aikaa ja saa olla komentamassa ja hyvää vauhtia Tete oppii.

mai kirjoitti:

En tiiä miten muut on tän asian kanssa tehnyt, mutta mä yritin aina vinkasta/huutaa kimeellä äänellä jos pentu puri liian kovaa, niinhän koirat itekin tekee. Eli yritin vähän matkia ns. oikeaa tilannetta. Jos leikittiin ja Hipsu puri liian kovaa, saatoin kanssa lopettaa leikin kokonaan, jotta koira tajuais että kivat jutut ei jatku mikäli se puree. Vanhempana saatoin myös kieltää, mutta oppi noilla kahdellakin aika hyvin. Ja meillä tosiaan oli jo pienestä asti kaikenlaisia leluja ja luita mitä sitten saattoi pureksia. 13vkoa on vielä niin pieni, että kyllä meilläkin vielä silloin purtiin. Mutta noi kaks riitti kyllä, ei enää pure kun ikää on kuitenkin jo se 11kk. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Joo, tota on kokeiltu, mutta ei ollu kauheen tehokas. No, pitää vielä kokeilla.

^Kiljut ja öliset ja parut sellasella metelillä että vähemmästäkin menisi jalat alta?
Sitten kovasti kehuja ja mussuttelua kun päästää irti

	Maru kirjoitti:
	^Kiljut ja öliset ja parut sellasella metelillä että vähemmästäkin menisi jalat alta? Sitten kovasti kehuja ja mussuttelua kun päästää irti

öliset kuin joku hullu apina niin tippuu varmasti sun kenkä pennun suusta tai johto!

Käsiääkseni se kiljahdus olisi tosiaan hyvä yhdistää leikin loppumiseen. Jos puree, se sattuu (kiljahdus), eikä ole kivaa (leikki loppuu ja ihminen poistuu passiivisena taka-alalle). Tehostaa koiran mielikuvaa siitä, ettei kannata purra, kun siitä seuraa tylsyys.

Kiljahtaminen ja muriseminen tilanteesta riippuen on meillä koettu hyväksi keinoksi puremisen lopettamiseen. Mörkö on nyt noin 7 kuukautta ja ei enää pure ollenkaan, paitsi joskus vahingossa, jos innostuu liikaa. Jos Mörkö esimerkiksi ihan pienenä oli tosi kiinnostunut (puremismielessä) käsistä tai jaloista, niin niitä ei liikutettu yhtään siinä tilanteesta, jolloin kiinnostus loppui nopeasti. Lisäksi ei koskaan leikitetty käsillä, vaan aina tilalle lelu ja paaaljon kehuja lelulla leikkimisestä. Joissakin tilanteissa auttoi taas parhaiten murina eli sellainen matala pelottava murina, kun Mörkö pentuna ihan tahalleen yritti leikkiä käsillä. Kiljahtaminen taas on auttanut hyvin sellaisissa tilanteissa, joissa Mörkö ei ole enää tahalleen purrut käsiä, mutta kun ollaan leikitty yhdessä lelulla ja hampaat on osuneet käteen, olen kiljahtanut oikein suurelkeisesti ja lopettanut leikin. Nämä keinot ovat toimineet loistavasti.

Heh, mutta varmaan aika itsestään selviä asioita tässä luettelin, mutta meillä ne toimi tosi hyvin ja kun itsellä oli aikaa pennun kanssa olemisesta, kun Mörkö tuli taloon, niin tuntui, että kaikki neuvot olivat tarpeen. Onneksi kasvattaja antoi mukaamme kullanarvoisia ohjeita.

Haha, hassua että olen kommentoinut tällaiseen keskusteluun itse joskus 2kk sitten

Meillä on nyt tuo 9vk ikäinen kääpiönarttu. Hereillä ollessaan koettaa heti napata kiinni, jos silitän tms. Harjauksesta puhumattakaan. Harjaa se tuijottaa vihaisesti ja yrittää purra harjaa kovasti, ei tahtoisi antaa harjata lainkaan. Myös lahkeissa tuo roikkuu heti jos huomaa jonkun lähtevän kävelemään (tätä korjattu niin, että kävely loppuu siihen. Pennun päästäessä irti, matka jatkuu. Auttaa hetkellisesti...).

Kiljahdusta on kokeiltu, joskus kiljahdan todella kovaakin, joskus teen jonkin muun kovaäänisen, epämääräisen äänen. Joskus tehoaa, joskus ei. En ymmärrä miksi se jatkaa, vaikka kiljahtaisin kivuliaan kuuloisesti korvan vieressä.

Nooh, toivotaan että se tästä paranee ikääntymisen myötä. Tässä on hyvä harjailla kun pentu nukkuu / on niin väsynyt ettei jaksa noteerata harjaa (karstaa).

Anne M. kirjoitti:

Meillä on nyt tuo 9vk ikäinen kääpiönarttu. Hereillä ollessaan koettaa heti napata kiinni, jos silitän tms. Harjauksesta puhumattakaan. Harjaa se tuijottaa vihaisesti ja yrittää purra harjaa kovasti, ei tahtoisi antaa harjata lainkaan. Myös lahkeissa tuo roikkuu heti jos huomaa jonkun lähtevän kävelemään (tätä korjattu niin, että kävely loppuu siihen. Pennun päästäessä irti, matka jatkuu. Auttaa hetkellisesti...).

Hei,

Ei kannata laskea sen varaan, että itsestään loppuu ikääntymisen vuoksi, sillä suun käyttäminen on koiralle todennäköisesti niin kivaa, että jos se saa harjoittaa sitä, se todennäköisesti käyttää hampaitaan jatkossakin.

Sen sijaan voisit miettiä mitä koira voisi tehdä noissa tilanteissa ei-toivotun käytöksen sijaan? Vaihtoehtoisen toimintamallin opettaminen on tehokkaampaa kuin pelkkä kieltäminen, joka ei kerro koiralle mitä se sitten voisi tehdä.

Esim. lahkeeseen säntäämisen sijaan, koiran voisi opettaa juoksemaan ihmisen eteen/sivulle ja siitä saisi sitten ensin namia ja myöhemmin leikkiä ja rapsuja palkinnoksi. Tai jos koira tykkää kantaa asioita, se voisi hakea lelun -- koen tämän haastavampana, sillä kyseessä on käytösketju, eli useampi opetettava asia.

Harjaustilanteissa voisi miettiä miten koiran haluaa siinä toimivan? Onko koira makuullaan kyljellä? Silloin voisi opettaa koiralle, että poski (pää) kannattaa pitää maassa. Tai jos koiran tulisi seistä, niin katsoa eteenpäin. Palkan paikalla voi auttaa, eli palkataan pään maassa pitämisestä hyvin läheltä maata ja eteenpäin tuijottelusta edestäpäin. Jos koira puree, niin pitelisin sitä nätisti aloillaan kunnes se lopettaa, jottei se opi, että rimpuilemalla/puremalla pääsee pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla sitten pienemmissä paloissa ja nätimmin käsitellen, niin ettei koiran tarvitsisi hammastella, vaan se voisi kölliä rennosti harjalla ja kammalla paijattavana. Jotkut koirat joutuu ensin totuttamaan kyljellään omistajan lähellä makaamisen (jos se on vaikka niistä ahdistavaa/tylsää/jostain muusta syystä epämielyttävää) ja jotkut täytyy totuttaa ihan vain käsin ja harjalla kosketteluun. Mutta koirasi on niin nuori, että se oppii kyllä nopeasti, että erilaiset tilanteet ovat ok, kun vain tähtäät siihen, että rakennat ne niin, että koira pystyy toimimaan haluamallasi tavalla

ps. jos haluat työkaluja tähän niin operantin ehdollistumisen lisäksi voit googletella siedättämistä. Suosittelen Kaimion kirjoja käytännön läheisiin esimerkkeihin varsinkin jos ei halua miettiä asiaa liian teoreettisesti!

Riikka> Kiitoksia vinkeistä Olenkin lukenut Kaimion pennunkasvatusoppaan. Hieno kirja kerrassaan.

Tuohon lahkeessa roikkumiseen onkin joskus auttanut, kun ensin houkuttelen pennun lähimmän lelun kimppuun ja lähden vasta sitten kävelemään, jolloin pentu seuraa lelu suussaan, eikä täten voi käyttää hampaitaan lahkeisiin ;D Mutta kaikkea voinee harjoitella. Olen myös nameilla harjoitellut niin, että komennan (äpäp!) ja pennun päästäessä irti, palkitsen sen.

Noita harjaustilanteita tosiaan pitäisi harjoitella vielä astetta suunnitellummin. Tähän asti on tosiaan toimittu niin, että koira ei missään nimessä pääse mistään tilanteesta pois rimpuilemalla/puremalla. Kun se on väsynyt, se ei jaksa juurikaan välittää harjauksesta ja joskus sille tulee jopa kunnon mopojalka, kun harjaan sitä sopivasta kohdin, juuri kun se on nukahtamassa Mitä aktiivisemmalla tuulella koira on, sitä enemmän se ärsyyntyy harjauksesta. Toisinaan olemme tehneet niin, että harjataan vain muutama veto ja kiitetään koiraa jos se ei ole ehtinyt reagoida tilanteeseen ja päästetään se sitten pois, jos on ollut nätisti.

Tuohon oikean asennon hakuun voisi painottaa seuraavaksi, namien keinoin Jollei nirso pentu päätä, ettei namit kiinnosta jos karsta on näköpiirissä

Hieno homma, että Kaimion tuotanto on jo tuttua!

Lisäisin vielä tuohon lelulla palkkaamiseen hieman tilanteiden ennakointia sinun taholtasi. Jos tiedätte millaisissa tilanteissa pennulla on tapana sännätä puntiin, ohjaatkaa se lelulla leikkimään ennen kuin se on jo puntissa kiinni. Jos tilannetta haluaa rauhoittaa, niin sitten lelun sijaan voi antaa jotain mutusteltavaa. Lelu palkka usein kiihdyttää ja se voi alussa tehdä opettamisesta haastavampaa.

Pennuilla on pieni vatsa, joten kannattaa hyödyntää koulutuksessa sen varsinainen ruoka, niin ei kylläisyys tee nirsoksi

Väsähtämisen hyödyntäminen harjaamisen opetteluun on oiva ratkaisu. Ja myöskin sen, ettei harjaaminen aina kestä ikuisuuksia. Kyllä teistä vielä hienoja tulee!

Meillä narttupennut ennen uuteen kotiin muuttoaan rähisivät harjalle (ja minulle) ja purivat sitä ja minuakin eli suuttuivat. No, avuksi oli esim. että trimmipöydällä oli pennuille harjauksen ajaksi jotain kiinnostavaa katseltavaa ja että pentu harjattiin silloin kun se oli väsynyt. Harjaus tuntuu hassulta pennun iholla ja jos se on tempperamentikas se osoittaa suuttumusta. Otin pentuja ihan niska/kaulanahkasta kiinni ja murahdin ankarasti kun rupesivat rähisemään ja katsoin että rauhoittuvat kun komennan. Lopetin harjauksen vasta kun pentu salli sen säyseästi. Lisäksi kehuin kovasti ja juttelin ystävällisesti silloin kun pentu oli ystävällinen ja ei irvistänyt, purrut tai murissut. Toinen narttupennuista, joka oli alunperin raivokkain harjattava (katsoitko tuon videon pentu puraisi lääkäriä-ketjusta ) ei käytännössä murissut enää ollenkaan ennen uuteen kotiin lähtöä eli vajaassa kahdessa viikossa se lähes täysin tottui harjaamiseen ja uudessa kodissakaan ei ole ollut ongelmia harjaamisen kanssa, vaikka se oli tosi vihainen alussa. Toinen narttu puri minua vielä samana päivänä kun lähti uuteen kotiin (pesimme ja föönasimme sen ennen lähtöä yhdessä uusien omistajien kanssa) ja näytin uusille omistajille miten se rauhoitetaan komentamalla. He ovat harjoitelleet harjaamista monta kertaa päivässä ja pentu ei ole ärhennellyt, korkeintaan katsellut harjaa vihaisesti.

Lahkeessa roikkumiseen ja jalkojen puremiseen annan yleensä aina neuvon, että on kärsivällinen ja varaa leluja pöydille ja hyllyille varastoon, mistä tempaista aina tarvittaessa kiva leikkikalu, joka ei ole tylsä ja tuttu lattialla pitkään lojunut kapistus, vaan sellainen, jolla on hieman uutuuden viehätystä (osa leluista on siksi hyvä ottaa ajoittain pois pennun ulottuvilta että ne eivät menetä arvoaan ja muutu tylsiksi sen silmissä) ja kannustaa pentua puremaan sitä.

Riikka> Eiköhän

johva> Kiitoksia sinullekin vinkeistä. Enpä ole moista videota silmiini saanut osumaan, täytyypä etsiä. Ja meillä onkin alusta asti ollut noin, että osa leluista on poissa koiran ulottuvilta ja niitä annetaan välillä leikittäviksi (esim. vain kun leikimme itse koiran kanssa tai vain ulkona tai muuten vaan vain joskus ). Kovasti se innostuukin aina noista ei-tavisleluista. Vaikka tuntuupa tuo tykkäävän leluista ylipäätään

Ehkäpä tämä tästä. Päivä kerrallaan