Tässä vaiheessa haluan kysyä kuinka monen ulkomailta adoptoidun koiran elämää olet seurannut? Millaisia kärsimyksiä niillä koirilla on ollut?

No, olen sivusta seurannut muutamia ja jatkuvastihan noista ongelmista kuulee puhuttavan kun koirapiiristä on tullut paljon tuttuja ja sitäkin enemmän voi lukea palstoilta. Oli keskustelupalsta mikä hyvänsä, niin sieltä voi lukea näiden rescueiden kanssa tulevista ongelmista. On monenlaisia ongelmia, jotka ovat hyvin vaikeita hoitaa ja joka ovat tyypillisiä juuri hyllätyille koirille eli poikkeavat selkeästi perusongelmista joita tulee kasvattajan luota ostettujen koirien kanssa.

Lisäksi minua hirvittää nämä erityisesti Virosta ja Venäjältä pyydystetyt ja tänne kuskattavat hankalat rotusekoitukset, joiden taustoista on harvemmin tietoa. Sekarotuiset sakemanni-laumisyhdelmät ovat kuin kävelevä aikapommi Suomen katukuvassa varsinkin kun koirat tänne tullessaan ovat jo kovia kokeneita ja kouluttamattomia.

Voin sanoa, että suurin osa ongelmista johtuu tasan siitä mitä tapahtuu siellä hihnan toisessa päässä. Olen itse erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka pilata koira, ja ihan Suomessakin syntynyt. Mulle ei kuitenkaan selvinnyt, millaisia erilaisia ongelmia rescuella on verrattuna kasvattajalta ostettuun koiraan? Itse olen tavannut yhden koiran noin 150:sta jonka sopeutumisesta kotiin ei tullut mitään. Ja minä en nyt puhu lukemastani tai kuulopuheista, vaan kokemuksesta.
Mitä eroa on sitten siinä, että ottaisi palautetun koiran kasvattajalta? Minusta se on ihan sama. Ethän silloinkaan välttämättä voi tietää mitä siellä edellisessä, tai ehkä kahdessa edellisessä kodissa on tapahtunut.

johva kirjoitti:

No, olen sivusta seurannut muutamia ja jatkuvastihan noista ongelmista kuulee puhuttavan kun koirapiiristä on tullut paljon tuttuja ja sitäkin enemmän voi lukea palstoilta. Oli keskustelupalsta mikä hyvänsä, niin sieltä voi lukea näiden rescueiden kanssa tulevista ongelmista. On monenlaisia ongelmia, jotka ovat hyvin vaikeita hoitaa ja joka ovat tyypillisiä juuri hyllätyille koirille eli poikkeavat selkeästi perusongelmista joita tulee kasvattajan luota ostettujen koirien kanssa. Lisäksi minua hirvittää nämä erityisesti Virosta ja Venäjältä pyydystetyt ja tänne kuskattavat hankalat rotusekoitukset, joiden taustoista on harvemmin tietoa. Sekarotuiset sakemanni-laumisyhdelmät ovat kuin kävelevä aikapommi Suomen katukuvassa varsinkin kun koirat tänne tullessaan ovat jo kovia kokeneita ja kouluttamattomia.

Siskollani oli kaksi Virosta otettua sekarotuista. Mukavia koiria molemmat, eikä niiden kanssa ollut mitään sen ihmeempiä ongelmia kuin nyt yleensä aikuisen, kouluttamattoman koiran kanssa voi olettaa olevan (kuten vaikka remmissä hulluna vetäminen yms täydellinen käytöstapojen puute). Kilttejä, terveitä ja sisäsiistejä molemmat. Molemmissa oli varmaan sakemannia, mutta tuskin laumanvartijaa.

Virossa on edelleen tyypillistä, että otetaan iso sekarotuinen koira talonvahdiksi. Jos se on vihainen ja haukkuu niin se on hyvä vahtikoira ja sitähän juuri haluttiin. Jos se on "liian kiltti", eikä hauku ja vahdi niin se saa lähtöpassit. Siksi Virosta voi koiratarhalta saada isokokoisen ja julmannäköisen, mutta varsin kiltin koiran.

Toki koiralle on stressaavaa joutua uuteen elämäntilanteeseen, ja aikuisen koiran kouluttaminen edes jotenkuten siedettäväksi voi vaatia omistajalta paljon työtä ja aikaa. Lisäksi pitää varautua siihen, että koira käyttäytyy joskus arvaamattomasti koska ei voi tietää millaisia kokemuksia sillä on. Joskus varmasti käy niinkin, että rescue-tapaus on joko fyysisesti tai psyykkisesti niin sairas/traumatisoitunut, että se joudutaan lopettamaan. Mutta väittäisin, että useimmiten koira saa uuden elämän joka on viimeistään sopeutumisvaiheen jälkeen parempi kuin siihenastinen.

Minun kokemukseni perustuu vuoden ajan häkissä kasvaneeseen pentuun.
Koira ei osaa leikkiä, sillä ei ole mitään sosiaalisia lahjoja luotuna, joita normaali koira oppii elämässään vaikka asuisi ainoana koiranakin. Ensimmäinen vuosi menee vähintäänkin totutellessa ihmisiin, että saisi ihmisluottamusta takaisin. Tämä häkissä elänyt ei ole koskaan toisia koiria pelännyt, niihin on jossain vaiheessa selvästi tottunut, mutta leikkimään toisten koirien kanssa se ei ole pentuna päässyt ja siksipä ei aikuisenakaan osaa leikkiä. Juoksemaan koira opetteli vuoden iässä kun pääsi ensimmäistä kertaa elämässään vapauteen kunnolla. Koira oli hyvin ihmeissään miten jalat liikkuvat niin lujaa... Sisäsiisteys lie se kotikoiran ongelmista ikävin. Jos koira on vähintäänkin vuoden elänyt kennelissä-häkissä niin tuskin se on paljon sohvaa ja sänkyä nähnyt ja niinpä voi hyvinkin ottaa niistä vessan itselleen lopuksi ikääkin.
Arkuus on hyvinkin varmaa rescue-koirilla. Harvemmat yksilöt ovat kovin reippaita ja aran koiran kanssa on usein moninaisia ongelmia. Jopa pelkopuremista.

On niin paljon helpompaa hankkia kotimaasta vaikka se pieni sylikoira, perheestä joka joutuu koirasta luopumaan tai kasvattajalta joka ei enää tarvitse koiraa jalostuskäyttöön ja niinpä päättää etsiä koiralle eläkekodin jo 2-3 vuoden ikäisenä!

Itseltäni lähti tänä syksynä pikkukoira uuteen kotiin. Nelisen vuotta se meitä ilahdutti ja välillä vihastutti ja nyt se saa toivottavasti kymmenen vuotta ilahduttaa uutta perhettään ainoana koirana. Tuo kyseinen koira ei koskaan soveltunut laumaan ja niinpä koiran parhaaksi päätin luopua siitä. Nyt olemme kaikki kovin tyytyväisen näköisiä, koira, meidän jäljelle jäänyt lauma, uusi perhe ja minä.
Vastaavia tilanteita on varmasti muillakin! Näitä ihan kotimaan "pelastuksia"...

Rescue-koiran taustoistahan ei koskaan tiedetä mitään ihan varmaa. Minulle tuli vuosia sitten 2-vuotias pikkukoira ihan kotimaastamme hyvin pahasti hakattuna ja potkittuna. Koira eleli ensin vuoden ajan kasvattajansa luona keräten uutta luottamusta ihmiseen, sitten siirtyi meidän perheenjäseneksi ja voin sanoa että nyt kun koira on 7-vuotias se ei edelleenkään luota ihmisiin. Sillä on ikuisesti se muisto pahoista ihmisistä joiden ajatus on vaan potkia tai lyödä pientä koiraa. Sen vuoksi koiran kanssa elämä ei ole ihan tavallista, vaan sen kanssa tulee osata toimia tilanteissa oikein ettei uusia ongelmia syntyisi. Jos tämä yksilö olisi ollut iso koira, se olisi ehdottomasti pitänyt lopettaa. Se puolustautui ja voi edelleenkin puolustautua hampain pelon uhatessa...

Eli kertaan edelleen, näitä pelastettavia koiria todella riittää ihan Suomen kamarallakin!!

Yhden koiran kokemuksella ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Se on vain pisara meressä.

Mitä tulee sisäsiisteyteen, olen erittäin yllättynyt miten melkein jokainen niistä 150 koirasta on ollut sisäsiisti. Mutta, ehkä se johtuu siitä että miltei kaikki koirat ovat olleet varmasti kotikoiria Espanjassa. "Aitoja" katukoiria tuskin montaa on.
Ja minä puhun nyt vain yhden Espanjasta koiria tuovan yhdistyksen puolesta. Niitä on kolme plus sitten vielä yhdistykset jotka tuovat Virosta, Venäjältä ja Romaniastakin kai.
Arkoja koiria on tullut hyvin vähän.
Harmittaa, että täälläkin puhutaan kovin yleistävästi, kuitenkaan asioista laajemmin tietämättä. Kuvitellaan että sana rescue tarkoittaa ongelmia. Ongelmia esiintyy niin kasvattajalta ostetusta koirasta kuin rescuestakin, ihan sata varmasti.


Mä olen aika yllättynyt jos näitä kodittomia löytyy Suomestakin niin paljon. Miten kasvattajat oikein sitten selvittävät uuden kodin asiat, jos kerran kiertolaisia todellakin on niin paljon että jokainen adoptioon ryhtyvä todellakin saa suomesta koiran? Ehkä se on sitten se raha joka puhuu.
Ja kuten aiemmin sanoin, moni ei halua rotukoiraa.

^puuttumatta rescue koiriin yleensä niin kommentoisin tätä ylläolevaa ihmettely Suomen kotia vaiklla olevista koirista. Itselläni on Iiriksen ekasta pentueesta yksi koira joutunut vaihtamaan kotia vuoden ikäisenä. Näin ollen korvaan särähti tuo "Mä olen aika yllättynyt jos näitä kodittomia löytyy Suomestakin niin paljon. Miten kasvattajat oikein sitten selvittävät uuden kodin asiat, jos kerran kiertolaisia todellakin on niin paljon että jokainen adoptioon ryhtyvä todellakin saa suomesta koiran? Ehkä se on sitten se raha joka puhuu.
Ja kuten aiemmin sanoin, moni ei halua rotukoiraa."

Vaikka kuinka selvittäisi pennun tulevan kodin asiat, ja koti vaikuttaa (ja olisikin) "täydellinen" niin siitä huolimatta asiat voivat mennä niin että pentu joutuukin kotia vaihtamaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuuden tapahtumia, avioeroja, sairauksia yms. Näin pienellä otoksella voisin sanoa että nykyään näitä kotia vaihtavia on yllättävän paljon, en tiedä johtuuko tästä kertakäyttö/ sitoutumiskammokulttuurista vai mistä.

tmaatta kirjoitti:

^puuttumatta rescue koiriin yleensä niin kommentoisin tätä ylläolevaa ihmettely Suomen kotia vaiklla olevista koirista. Itselläni on Iiriksen ekasta pentueesta yksi koira joutunut vaihtamaan kotia vuoden ikäisenä. Näin ollen korvaan särähti tuo "Mä olen aika yllättynyt jos näitä kodittomia löytyy Suomestakin niin paljon. Miten kasvattajat oikein sitten selvittävät uuden kodin asiat, jos kerran kiertolaisia todellakin on niin paljon että jokainen adoptioon ryhtyvä todellakin saa suomesta koiran? Ehkä se on sitten se raha joka puhuu. Ja kuten aiemmin sanoin, moni ei halua rotukoiraa." Vaikka kuinka selvittäisi pennun tulevan kodin asiat, ja koti vaikuttaa (ja olisikin) "täydellinen" niin siitä huolimatta asiat voivat mennä niin että pentu joutuukin kotia vaihtamaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuuden tapahtumia, avioeroja, sairauksia yms. Näin pienellä otoksella voisin sanoa että nykyään näitä kotia vaihtavia on yllättävän paljon, en tiedä johtuuko tästä kertakäyttö/ sitoutumiskammokulttuurista vai mistä.

Kyllä varmasti näitä kotia vaihtavia suomalaiskoiria on, mutta luulisin, että tässä eivät kysyntä ja tarjonta aina kohtaa. Harva uutta koiraa etsivä lähtee kyselemään kasvattajilta aikuisia koiria, kyllä siinä pentuilmoituksia selataan. (Ei minullekaan oikeastaan tullut mieleen, että olisin ottanut jonkun kasvattajalle palanneen pennun tai nuoren koiran, kun ei sellaista missään tullut vastaan.)

Tietenkään kasvattaja ei ole mikään selvännäkijä, joka voisi varmuudella tietää antavansa pennun parhaaseen mahdolliseen kotiin, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi. Kertoohan se nyt sentään jotain positiivista ihmisistä, että edes tuovat koiran takaisin kasvattajalle jos eivät sitten sen kanssa pärjääkään, ja vastuuntuntoinen kasvattaja toki ottaa kasvattinsa takaisin.

Tai sitten etsitään rescue-koiraa ja todetaan, ettei niitä näköjään Suomessa ole kun ei netistä löydy, mutta espanjalaisia, virolaisia ja pietarilaisia koiria kyllä löytyy sivukaupalla. Kokeilkaa vaikka itse googlata miten helppo on löytää suomalainen kodinvaihtaja vs espanjalainen rescue-koira. Suomessa täytyy alkaa soittaa läpi löytöeläintarhoja ja eläinsuojeluyhdistyksiä. Kyllä suomessa varmasti olisi tilausta hyvin ylläpidetylle rescue-koirasivustolle.

tmaatta kirjoitti:

^puuttumatta rescue koiriin yleensä niin kommentoisin tätä ylläolevaa ihmettely Suomen kotia vaiklla olevista koirista. Itselläni on Iiriksen ekasta pentueesta yksi koira joutunut vaihtamaan kotia vuoden ikäisenä. Näin ollen korvaan särähti tuo "Mä olen aika yllättynyt jos näitä kodittomia löytyy Suomestakin niin paljon. Miten kasvattajat oikein sitten selvittävät uuden kodin asiat, jos kerran kiertolaisia todellakin on niin paljon että jokainen adoptioon ryhtyvä todellakin saa suomesta koiran? Ehkä se on sitten se raha joka puhuu. Ja kuten aiemmin sanoin, moni ei halua rotukoiraa." Vaikka kuinka selvittäisi pennun tulevan kodin asiat, ja koti vaikuttaa (ja olisikin) "täydellinen" niin siitä huolimatta asiat voivat mennä niin että pentu joutuukin kotia vaihtamaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuuden tapahtumia, avioeroja, sairauksia yms. Näin pienellä otoksella voisin sanoa että nykyään näitä kotia vaihtavia on yllättävän paljon, en tiedä johtuuko tästä kertakäyttö/ sitoutumiskammokulttuurista vai mistä.

No kyllä mua vähän kummastuttaa jos vuodessa satoja satoja satoja koiria vaihtaa omistajaa.
Tiedän kyllä mitä on selvittää koteja koirille.

Muoks.
Ja kuten tuossa jo mainittiinkin, kannattaisi jonkun varmaan pistää pystyyn nettisivut jossa uusia koteja voisi kasvattajat etsiä.
Rescuetoiminnassahan koirista ei pyydetä varsinaista maksua, vaan esim maksu sisältää kulukorvaukset (lento, sterkkaus, rokotteet, madotukset). En tiedä sitten millaisia summia kasvattajat pyytää.

	garfield kirjoitti:
	Minä itse en ole tiennyt että Suomessa kasvattajilla on paljonkin koiria odottamassa uutta kotia.

Ei välttämättä paljon, ei välttämättä kasvattajilla, mutta Suomessa on useita kanavia, joiden kautta aikuiset koirat vaihtavat omistaa. Jopa tällä foorumilla on sellainen. Esimerkiksi Apulassa on kuukausittain ainakin pari pikkuvillaa uutta kotia etsimässä (en tsekkaa muita rotuja tai seropeja säännöllisesti). Toki sopivan koiran etsimiseen voi kulua aikaa, mutta aikaa ja harkintaa koiran ottaminen vaatii joka tapauksessa.

Rescue-koirat on ok niin kauan, kun niiden ottajilla on selkeä käsitys siitä, millainen rescue pahimmillaan on, ja kun koiria välittävät yhdistykset tekevät muutakin kuin roudaavat eläimiä Suomeen. Elukoiden siirtely maasta toiseen hoitaa lähinnä seurausta, ei ongelman syytä eli koirien lähtömaan, kuten Espanjan, koiranpitokulttuuria. Tarve (")pelastaa(") koiria Suomeen poistuisi, kun katsantokanta eläimiin paranisi.

Tarhoilla pitäisi säilyttää suhteellisuudentaju ja järki sen suhteen, millaisia koiria pidetään elossa ja tuodaan Suomeen. Liian heikkokuntoisen, sairaan tai kenties vain muutaman kuukauden uudessa kotimaassaan elävän koiran tuomista karsastan, ja toivon, ettei sitä juuri tapahdu. Tarhoilla pitäisi olla myös kompetenssia arvioida, milloin sinne tuotu koira on henkisesti liian raunioina selviämään esimerkiksi lentomatkasta tai uuden elämän aiheuttamasta stressistä. Tässä asiassa olen siis samaa mieltä Johvan kanssa. Välittäjäyhdistykset ovat yhtä lailla valtavassa vastuussa, kun karsitaan rescue-koiran ottajista kilipäät pois -niitä pelastajia kun löytyy aivan taatusti.

Olen sitä mieltä, että kaikki on ok niin kauan kuin rescue-hommissa pysyy joka taholla tolkku. Rescuesta voi tulla mainio koira siinä missä tavispupsistakin. Miksei voisi? Karu totuus vaan taitaa olla se, että ongelmat ovat todennäköisempiä tarhaoloista tulleen kuin hyvän kasvattajan pennun kanssa. Hylättyjen ja muuten tarhalle päätyneiden koirien taustat ovat usein hämärän peitossa esimerkiksi koiran sairaushistoriaa myöten, ja täten ongelmien ennaltaehkäisy ja ratkominen vaikeutuu. Tämän vuoksi rescue voi vaatia keskivertoa enemmän koirasilmää ja -kokemusta.

Mietin aikanaan ensimmäisen koiran kohdalla Viron tarhojen koiria, muutama vaihtoehtokin oli, kunnes Lolita löytyi. Espanjan-yhdistykset eivät taineet silloin vielä toimia tai olla aktiivisia (tai näin ainakin muistelisin). Jos nyt etsisin aikuista kodinvaihtajaa rotuun tai roduttomuuteen katsomatta, tiirailisin lähinnä Suomen tarjontaa, sillä minulla ei ole intressejä lennättää koiroota lentsikalla kauempaa (eli Viro-Venäjä-akseli ei olisi varsinaisesti mahdoton) jo ihan ekologisista syistä.

Mä en itse edes lue koko Apulaa. Luin joskus. Enää ei huvita.

Mä olen selannut aikoinani paljonkin nettiä, löytääkseni Suomesta sen pikkukoiran. Mutta en löytänyt. Yhdistysten sivuille vain tieni vei. Tai siis google vei. Siksi olisi hyvä jos olisi yksi ja selkeä sivusto. Minun mielestäni.
Kirjoitat Tiipero paljon asiaa ja olen samoilla linjoilla kanssasi monessa asiassa.
Minusta itsestäni ei koskaan olisi minkään yhdistyksen koiravaraajaksi. Se on vaikeaa ja vaativaa työtä. Kunnioitan heitä todella paljon jotka sitä tekevät. Olen itse ollut koteja etsimässä, mutta en sitä alkaisi joka päivä tekemään. Tulisi hyvin pian vain ongelmia. Juurikin niitä joista kirjoitellaan.
Yhdistys huolehtii koirasta myös sen jälkeen kun se on tullut Suomeen. Tarkoitan, että lentokentällä ei vaan luovuteta koiraa uudelle omistajalle ja sen jälkeen pestä käsiä pois koko touhusta. Kuten kasvattajat (useimmat ainakin, luulen näin) ovat omistajan tukena, on myös yhdistys.
Sairaita koiria yhdistys ei tuo. Tietoisesti. Yhdistysten sivuilta voi jokainen lukea, mitä testejä koirilta otetaan.
Myöskään tietoisesti ei ongelmakoiria tuoda. Eikä niitä edes tarhalla pidetä vaan ne koirat päätyvät piikille.

Mutta. Mä en jaksa tätä asiaa enää jauhaa. Kun se ei johda mihinkään. Jokaisella on omat mielipiteet ja kokemukset asioista. Ei kaikkia voi kiinnostaa samat asiat, kaikki eivät hyväksy samanlaisia asioita.
Minä olen rescueihminen henkeen ja vereen, en enää pelkästään villakoiraihminen kuten joskus olen ollut.

Mielestäni sellainen suomalaiset kotia etsivät koirat yhteen keräävä sivusto on pykätty pystyyn. En vaan kuollakseni nyt muista sen osoitetta...

Apulassa ja moilla muilla vastaavilla kanavilla on omat ongelmansa. Siellä ON surkeita tarinoita, ja olen monen pintaraapaisun perusteella mielessäni päivitellyt ihmisten koiranpitotapaa. Silläkin kanavalla on kuitenkin paikkansa, olkoonkin joskus yhtä parjattu kuin Keltainen pörssi, jonka kautta taas Lolita löysi aikanaan meille.

	Lainaus:
	Mutta. Mä en jaksa tätä asiaa enää jauhaa. Kun se ei johda mihinkään.

Johtaapas, väännetään seuraavaksi nyt vaikka siitä. Koirapiireissä on niitä, joille rescue on statussymboli, pelastettu pieni reppana sädekehäänsä kiillottavan omistajan rinnalla. Porukkaan mahtuu myös niitä, jotka tietämättömyyttään menevät metsään ja tukevat rescue-koiraa ottaessaan yhdistystä tai tarhaa, joka toimii kyseenalaisella tavalla, kuten tuo Suomeen sairaita koiria. Moni ei välttämättä tajua kritisoida yhdistyksiä ja kysellä oikeita asioita -kaikki kun eivät tajua aina kyseenalaistaa edes omia motiivejaan. Tällöin tässäkin ketjussa käyty keskustelu on hyödyksi: se saattaa avata monen silmät.

	Tiipero kirjoitti:
	Mielestäni sellainen suomalaiset kotia etsivät koirat yhteen keräävä sivusto on pykätty pystyyn. En vaan kuollakseni nyt muista sen osoitetta...

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

^Kiitoksia linkistä.
Eipä (onneksi) ole montaa koiraa kotia etsimässä. Eikä ollut yllätys millaisia koiria sitä kotia etsii.

surullista joka tapauksessa, kuka haluaa luopua koirastaan, omasta perheenjäsenestä!!!ei ihan ymmärrys riitä tohon toimintaan!!!