Hugon veljen ripset väärässä paikassa eivät ole lääkäreiden mielestä perinnöllinen vika, vaan kehityshäiriö,
joka on syntynyt sikiövaiheessa. Minusta Hugon kasvattaja on ollut vastuullinen ihminen, ja heti kun tarkastutti pennut, ei myynyt tätä ripsisairasta pentua esim. halvalla eteenpäin. Hän on kuvauttanut koiransa, silmätutkinut jalostustoimikunnan periaatteiden mukaan, ja hänen jalostuskoiransa polveutuu Dna-silmätutkituista vanhemmista. Hän myös käytti urosta, jolta on tutkittu niin silmät, polvet ja lonkat. Olen todella pahoillani, että tälläisiä pettymyksiä tulee, kuten teille Hugon terveystuloksien mukaan tuli.

En minä kasvattajaa mistään syytäkään tai muuta vastaavaa, kertoi ihan heti kättelyssä veljen probleemasta (tuo vain liittyi noihin silmäripsiin, kun aikaisemmin höpisin tuosta silmien tutkimisesta ennen astutusta jne), taisi samalla veljellä olla myös napatyrä jos oikein muistan, joten eivät halunneet pistää "viallista" yksilöä maailmalle, vaan jäi äiskän kaveriksi kotiin. Mutta asioita sattuu vaikka kuinka hyvin yrittäisi estää mahdolliset ongelmat. Nuo geenit on niin jännät, että ei niistä ikinä tiedä mitä tulee. Tokikaan Hugon lonkkatulos ei nyt maailman ilahduttavin asia ole, mutta täytyy vielä katsoa se kevään uusintakuvaus josko tulos olisi eri. Pallit poijjaalta nyt saattaa muutenkin jossain vaiheessa lähteä, joten mitkään jalostussuunnitelmatkaan eivät romuttuneet.

^^ Aina ei kasvattajan ole mahdollista pitää itse valuvikaisia pentuja vaan ne on myytävä halvemmalla eteenpäin. Esim. meillä olisi ainakin nykyisellääm mahdotonta jättää esim. ripsisairasta urospentua kotiin kun on jo yksi uros kotona. Alkaisi varmaan niin rajut tappelut pennun aikuistuessa, että hommasta ei tulisi kerrassaan mitään. Jos joskus yrittäisin kokeilla meille toista urosta (ehdottomasti vasta sitten kun entinen uros on vanhempi -> suurempi ikäero) kyllä sen pitäisi olla myös potentiaalisesti jalostuskelpoinen. Koiran paikkoja ei ole ylettömästi ja jos on kiinnostunut kasvatuksesta niin ei ole vara jättää potentiaalisesti joka pentueesta noita "viallisia" yksilöitä kotiin täyttämään nurkkia. Varmasti löytyy hyvä koti, moni on vailla hieman halvempaa koiraa koska ei ole kiinnostunut näyttelyistä/jalostuksesta.

Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ei sitä voi koiria kasata itselleen rajattomasti, itselläni ollut yksi oma pentue enkä edes siitä olisi silloin voinut jättää pentua kotiin. Mitä siitä tulee jos kasvattajalla on kotonaan vain 5-10 jalostukseen kelpaamatonta koiraa ja näiden emät/isät.

Meillä lähti bichon pentueesta alapurentainen pentu halvemmalla kotiin joka jo pentua kysellessään ilmoitti etteivät halua näyttely- eivätkä jalostuskoiraa vaan perhekoiran ja mahdollisesti agilitykaverin. Koira nyt 1,5 vuotias ja ovat olleet erittäin tyytyväisiä.

Pienellä napatyrällä varustettu pentu lähti normaalihintaan, kauppakirjassahan on kohta jossa kasvattaja sitoutuu myöhemminkin maksamaan kulut jos tarvitaan toimenpiteitä. Omalla koirallani on myös pieni napatyrä joka ei ole ikinä vaivannut, tuskin sitä edes muistaa.

Polvi-, silmä- ja lonkkaongelmat ovat asia erikseen mutta näitähän et yleensä pentuna vielä näe. Toki yhdistelmän tulisi olla mahdollisimman terve jolloin riskit ovat mahdollisimman pienet. Valitettavasti joskus koiria ehditään käyttää jalostukseen ennen kuin mitään näkyy terveystuloksissa. On myös muistettava että on paljon muuta mitä ei testeissä näy.. Esim. epilepsian periytyminen on vielä epäselvää, etkä voi testata tuleeko tuleville pennuille epilepsia. Toki aina voi selvittää onko vanhempien suvussa epilepsia sairaita.

^Pieni napatyrä normaalisti sulkeutuu itsekseen eikä siitä ole haittaa koiralle tai koiran omistajalle millään tavoin. Näin ollen pieni napatyrä ei mielestäni ole hintaa alentava seikka. Mutta esim. häntäkoukku ja ylimääräiset ripset ovat. Ensimmäinen estää koiran jalostuskäytön (häntäkoukku on perinnöllinen ja saattaa osua ihan yhtähyvin selkärangan nikamiin -> selkäongelmia tiedossa) ja ripset vaativat eläinlääkärihoitoa ja ovat haitallisia koiralle, ihan samaan tapaan kuin Malin koiran veljen ylimääräinen karva/ripsikudos sidekalvon pinnalla. Mutta leikkauksen jälkeen sellainen koira sopii hyvin kotikoiraksi ja lemmikiksi ja moniin kivoihin harrastuksiinkin kuten toko. Kasvattajana en kuitenkaan haluaisi jättää sellaista pentua itselle vaan valitsisin pentueesta itselleni jalostuksen kannalta lupaavimman yksilön. Toki sellainenkin koira voi myöhemmin osoittautua jalostuskelvottomaksi, mutta lähtöpeleissä en jättäisi itselleni jo valmiiksi viallista pentua. Siitä voi olla iloa sellaiselle, joka ei suunnittele koiran jalostuskäyttöä . Nyt meille ei oikeastaan mahtuisi yhtään pentua kasvamaan (koiria on jo 5 kpl!) eli jos pentueita tulee jatkossa olen valmistautunut myymään kaikki pennut, viallisetkin enkä silti koe olevani vastuuton tai huono ihminen. Moni juurikin kyselee hieman edullisempaan hintaan kotikoiraa ja tuolloin ei haittaa vaikka ripsiä olisi leikelty. Kasvattajan pussistahan se menee. Jos tilaa uusille koirille ei ole, lupaavimmista pennuistahan voi sijoittaa osan ja katsoa sitten aikuisena onko niistä jalostukseen. Jos ei, saa sijoitusomistaja koiran edullisesti (vakuussummaa vastaan, eli puolet koiran hinnasta) koiran omakseen . Ei siis huono diili sen kannalta, että koirassa osoittautuisi olevan jotain vikaa. Sijoitussummahan on huomattavasti alempi, mitä nykyään rekkaroimattomista pennuista pyydetään...

Niinpä, ainut ongelma sijoituskodeissa on turkkirodun kanssa sen kunnossa pysyminen. Meillä ei siinä tullut ongelmia, koska itse etsin alunperinkin mm.näyttelyihin koiraa, ja turkin olisin pitänyt kunnossa vaikka olisi ollut oma. Jos ei sijoitusperhe varsinaisesti etsi näyttelykoiraa on joskus hieman ongelmia motivaatiossa takkukauden yms aikana. Tämän opin omasta sijoituskokemuksesta kasvattajana, ensi kerralla sijoitan vasta kun löydän perheen jolla samanlaiset kiinnostukset koiran peruskoulutukseen ja käsittelyyn.

Minä en myöskään (etenkään kun nähnyt napatyrän omalla ja pennulla) osaa pitää napatyrää edes oikeastaan vikana, meillä pennulla tuli kun emä päätti purra napanuoran tyngän vielä lyhemmäksi. Vähän jouduin siihen rasvaa levittelemään tiineyden viimeisinä päivinä, ettei iho repeä, muuten ei ongelmia.
Mielestäni kaikki koiran käyttöä rajoittavat ovat myös hinnanalennuksen vaativia "vikoja". Näin sanoin myös myydessäni tätä alapurentapentua, kun perhe olisi mielellään maksanut täyden hinnan. Se kuitenkin rajoittaa näyttelyt koko koiran elämän ja ovathan näyttelyt osa sitä laajaa skaalaa mitä voi koiran kanssa harrastaa.

Ja eikö parempi "virheellinen", kuitenkin terve pentu, kuin rekisteröimätön täysin tuntemattomalla taustalla..? Tärkeinä on mielestäni olla rehellinen niin pennunostajana kuin kasvattajana niin "virheistä", perintötekijöistä kuin odotuksista pennun suhteen.

Ei se kasvattajan luona asuminenkaan aina ole paras vaihtoehto "virheellisen" koiran kannalta. Esimerkiksi vanhemmillani on puhtaasti kotikoira ja esim.sellaiseen kotiin sopisi täydellisesti koira jolla hieman rajoituksia käytön suhteen. Koirien aktiviteetit kun siellä ovat metsässä juoksentelua, aidatulla pihalla tepastelua ja aivojumppaa. Äidilläni on myös huomattavasti paremmat resurssit panetua ko. koiran (tällä koiralla allergia -> erityisruokavalio) ongelmiin, kun koiria ei ole lauma, vaan yksi tai kaksi. Tälläiseen kotiin antaisin mieluusti koiran viettämään hyvää, perus koiranelämää, vaikkakin pienen leikkauksen läpikäyneenä

Toki asia erikseen, että jos niitä koiria on useampia, niin vaikeahan se olisi pitää kaikkia niitä "virheellisiä" pentuja itsellään. Hugon kasvattajalla tilanne oli vaan eri siinä mielessä, että ensimmäinen pentue ja kotona vain yksi koira ennestään, niin helpompi ottaa itselleen se "viallinen yksilö".