Mie uskon, että se "tavallisen ihmisen" kipuraja menee siinä tuhannessa eurossa...

	johva kirjoitti:
	Tulee kuitenkin muistaa, että pentutehtaaminen on oikea muotisana ja sitä käytetään kyllä aivan liikaa ja lietsotaan hysteriaa kasvatuksesta (esim. joku nyt sattuu teettämään parit sekarotuiset/rekkaroimattomat pennut, mutta kuitenkin hoitaa ne asiallisesti) pentutehtauksena, vaikka se ei sitä olisi.

Kyllähän se on totta, että Suomessa on paljon vähemmän todellista pentutehtailua (eli juuri näitä laitoksia, missä eläimet elävät pienissä häkeissä jne) kuin "suuressa maailmassa", mutta kyllä täältäkin löytyy aika paljon epämääräistä koirankasvatusta. Vaikka kasvattaja olisikin hyvämaineinen, niin en minä ostaisi yhtäkään välipentua tai koiraa, jota kasvattaja ei syystä X ole rekannut. Ei se pentutehtailua ole, mutta arveluttavaa silti.

Yleensä ihmisellä on syynsä sille, miksi hän haluaa juuri tietyn rotuisen koiran. Villakoiran ehkä siksi, että se on rotuna varsin seurallinen ja oppii nopeasti, tai vaikka sakemannin koska se on palvelushaluinen. Nämä ominaisuudet ja koiran luonteen jonkin asteinen ennustettavuus ovat juuri järjestelmällisen kasvatuksen tulosta, eikä se olisi onnistunut mikäli ihmiset olisivat halunneet koiria, jotka muistuttavat rotuaan lähinnä etäisesti ulkonäöltään. Rekisteröidyn koiran ostaminen hyvämaineiselta kasvattajalta on kädenojennus nimenomaan rotukoiraharrastuksen suuntaan. Ihmisillä on niin paljon ongelmia jo rotukoiriensa (joista sentään voi vähän tietää etukäteen, että minkälaiset palikat siellä koiran päässä on) kanssa, että soisin että jokaisella tavalla tai toisella ongelmaisen eläimen omistajalla olisi takanaan rotuyhdistyksen ja kasvattajan tarjoama tietotaito.

Tottahan se on, että kyllä Kennelliitonkin parissa on näitä epämääräisiä tapauksia, joilta on pahimmillaan huostaanotettu eläimiä laiminlyönnin takia samaan aikaan kun hyvin hoidetut näyttelytähdet (ja kasvattajat) keräävät kehissä palkintoja. Onneksi Suomessa on pienet piirit, paha kello tunnetusti kuuluu kauas. Yleensä ihmiset juoruavat aika nopeasti, kasvattaja saa ainakin huonon maineen. Sekarotuisia saa kuitenkin kasvatella aivan vapaasti, koirankasvattaminen kun on Suomessa aivan laillinen elinkeino vaikka seropeja ei rekisteröidäkään. Kasvattaja vaan on rotuihmisten ja -yhdistyksen heikonkin kontrollin ulottumattomissa. Ja kun rotukoirat on monessa rodussa niin kalliita mitä on, niin näillekin koirille on kysyntää.

Moi!
Minulle kävi nopea ratkaisu pari viikkoa sitten kun äkisti jouduin ainoan asuikumppanini , villiksen siis, lopettamaan ja yö yksin kotona oli kamala. Niin aamulla hyppäsin nettiin ja löysin heti sisarukset läheltä, ja hain ne parissa tunnissa täältä Helsingistä. Harmailla kääpiöillä oli kilohinta kohdallaan, 1000e kpl, mutta ei se siinä kupissa juuri sillä hetkellä paljoa painanut.
Koirat oli kyllä rekisteröidyt ja sirutetut ja madotetut ja kaikki mahdollinen.

Eli sanoisin kuitenkin että tottakai hinnalle pitää olla peruste, viakka en sitä osannut kysyäkkään, mutta satanen sinne tänne kunhan pentu saa loistavan kodin.

Moi,

olen hankkimassa kääpiövillistä (mustaa) ihan kotikoiraksi, ja kyllä se yli 1000 euroa vaan on kauhee hinta.
Niin kuin joku tuossa jo mainitsikin, niin mieleen kyllä tulee että miksei ottaa monta sataa halvempi koira, niitä kun on tarjolla sitten ilman papereita. Näyttelyihin kun en kuitenkaan koiraa veisi.
Mutta, kai se on pakko sitten satsasta kerralla kunnolla, kun ainakin tietää kenneliolojen olevan hyvät, ja koiralla kaikki kohdallaan.

Vielä kun sopivan villiksen löytäisi jostain...? Kyllä olen Villakoirakerhon sivuilla aktiivisesti etsiskellyt. Mitenhän tulisi toimia?
Ja mieluiten ei ihan toiselta puolelta maata (asun Pirkanmaalla), jotta pääsisi vähän etukäteen katselemaankin...
Kauankohan joutuu odottamaan? Eipä asialla mikään hirmukiire ole, mutta kyllä se tänä vuonna mieluiten tapahtuisi. Myyvätköhän kasvattajat kovin mielellään pentuja kotikoiriksi? Näyttelyistä kiinnostuneet menevät varmaankin edelle..?

`jensku kirjoitti:

Vielä kun sopivan villiksen löytäisi jostain...? Kyllä olen Villakoirakerhon sivuilla aktiivisesti etsiskellyt. Mitenhän tulisi toimia? Ja mieluiten ei ihan toiselta puolelta maata (asun Pirkanmaalla), jotta pääsisi vähän etukäteen katselemaankin... Kauankohan joutuu odottamaan? Eipä asialla mikään hirmukiire ole, mutta kyllä se tänä vuonna mieluiten tapahtuisi. Myyvätköhän kasvattajat kovin mielellään pentuja kotikoiriksi? Näyttelyistä kiinnostuneet menevät varmaankin edelle..?

Käy SVK:n kasvattajalista lävitse ja tutkaile löytyykö sopiva kasvattaja. Kysy sitten hänen pentusuunnitelmistaan.
Kotikoiriksi myydään tietenkin ne pennut, joilla jokin näkyvä vika näyttelyitä ajatellen. Esimmerkiksi purentavirhe. Toki varmasti myydään myös priimapentuja, mutta veikkaan että näiden kohdalla harrastavat kodit ovat etusijalla. Mikä siis ei välttämätä tarkoita että koiraa tulisi näyttää ihan jatkuvasti.

Valitettavasti näyttelyistä kiinnostuneet menee aina edelle ellei sitten satu olemaan joku "viallinen" (eli väärät hampaat, munat, tms) pentu. Jos löydät kasvattajan joka myy kotiin, kannattaa todellakin tehdä selväksi ettei näyttelyyn sitten mennä. Minulla on sellanen kokemus, että kerroin mielelläni harrastavani jotain, agilityä tai tokoa, mutta näyttelyitä en. Asia ok ja meille tuli pentu joka oli "vähiten lupaava" mutta silti tuli koko ajan painostusta näyttelyyn menemisestä!

Periaatteessa ymmärrän sen, että kasvattajat haluaa mahd paljon kasvattiensa käyvän näyttelyissä, mutta sitä en ymmärrä miksi ne "vähemmän lupaavatkin" pitää sinne viedä? Kun itsekin näen mitä rakenteellisia virheitä koirassa on niin mitäpä kaikkea tuomari sitten näkee? Että eikun turkki pois vaan niin eipähän tartte mennä

	chic kirjoitti:
	Asia ok ja meille tuli pentu joka oli "vähiten lupaava" mutta silti tuli koko ajan painostusta näyttelyyn menemisestä! Periaatteessa ymmärrän sen, että kasvattajat haluaa mahd paljon kasvattiensa käyvän näyttelyissä, mutta sitä en ymmärrä miksi ne "vähemmän lupaavatkin" pitää sinne viedä?

Minäkin kasvattajana haluaisin kasvattini käyvän näytillä edes kerran-pari, jotta saan arvokasta tietoa pennun rakenteesta ja turkistakin ihan asiantuntijan taholta. Näyttelyiden perimmäinen tarkoitushan ei ole menestyä.

Jos koiran hankkiminen pentuna ei ole ehdoton edellytys, voisit harkita aikuisen villan ottamista, jos et ole sitä jo tehnyt. Siinä on omat juttunsa, mutta kelpo koiran saa aikuisestakin.

Meille Roope tuli aivan kotikoiraksi, mutta ei Roopessa mitään vikaa ollut. Näyttelyistä innostuin "vasta" kun koira oli lähemmäs 2-vuotias. Ihan kivasti Roopella on näyttelyissä mennyt. Eli ei Roope mitenkään pentueen "huonoin" ollut. Tietysti jos pentueessa on esim. väriviallinen pentu, se myydään kotikoiraksi ja lähes poikkeuksetta edullisempaan hintaan. Eli kenneleistä myydään myös ihan priima pentuja kotikoiriksi. Tietysti siitä on plussaa jos edes kerran koiran kanssa käy näytillä tai harrastaa jotain muuta, kuten vaikka tokoa tai agilityä vaikkei olekaan tarkoitus kilpailla.

Tietysti on myös kenneleitä, joissa kasvatetaan puhtaasti näyttelykoiria. Mutta eihän pennun ostajaa voi mitenkään pakottaa näyttelyissä käymään, vaikka aluksi olisi niistä kiinnostunut.

Ehdottomasti kannattaa ostaa rekisteröity pentu. Rekkarit antaa mahdollisuuden niin moneen asiaan ja lisäksi ovat todistus siitä että sinulla on rotukoira.

Täällä aikaisemmin oli juttua tuosta agapios kennelistä..

Apulasta löytyi tällainen ilmoitus

	Lainaus:
	Koirat - myydään 1/2 KÄÄPIÖVILLAKOIRAN UROSPENTUJA Luovutusikäisiä 1/2 kääpiövillakoiran 1/4 kääpiösnautserin 1/8 cotton de tulear 1/8 westien valkoisia urospentuja. Asumme Oulun lähellä. Mode edit: yhteystiedot poistettu -- kts Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum! (ilmoitus jätetty 28/2/2007)

Eikö kennelnimen omaavalle sekarotusia työstävälle henkilölle pitäs tehä jotain kurinpitotoimia..?

En usko, että paljon mitään on tehtävissä. Lopultakinhan se on jokaisen yksityisasia, minkälaisia koiria haluaa kasvattaa, sekarotuisia, paperittomia rotukoiria vai paperillisia niin kauan, kun koirien olosuhteet täyttävät eläinsuojeluvaatimukset. Ei sekarotuisten teettäminen ole suomen lain mukaan rikos, vaikka se tapahtuisikin kennelissä.

Tämä on nyt varmaan jo vanha aihe mutta laitanpa kuitenkin. Pikku Piskin kenneliltä on käsittääkseni poistettu rekisteröintioikeudet pentutehtailun takia(välipentueita, sekoituspentueita jne) ja tytär jatkaa samaa toimintaa sitten omalla kennelnimellä Agapios. Tässä jokin aika sitten oli kyseiseltä kenneliltä Apulassa ilmoitus chihu-japanese chinsekoituspennuista ja ilmoituksessa mainittiin etteivät ole halpoja. Kennelliittoon on tehty ilmoitus tästäkin kennelistä mutta tunnetusti Kennelliiton rattaat liikkuvat hitaasti.. Oulun seutuvilla nuihin Pikku Piskin tuotoksiin törmää usein.

Meillä asustaa yksi ns. Pikku Piskin tuotos. Kiva koira on ja pennutkin oli suunnitteilla, mutta sitte tuli järki peliin ja jätin suunnitelmat sikseen. Muutaman asian olen oppinut. Seuraavan koiran ostan hyvä maineisesta kennelistä, en osta pentua, jonka vanhempia ei ole käytetty näyttelyissä, polvi ja lonkka kuvauksissa ja silmä peilauksessa ja sitten se PRA- testi systeemi. Vanhempien tulee olla taäysin terveet. Kaikki nuo meni mönkään jo alussa. Nyt meillä on siis hyvä koira, jota ei voi jalostaa, mutta aloitan agilityn kesällä hauvan kanssa, joten tuskin me paljosta jäädään paitsi. Vähä haikee olo on kun neidillä on nyt juoksu, mistä se olisi astutettu, mutta onneksi on elämää jäljellä. Sitten kunhan kukkaro nyörit antaa myöten hankin "paremman" koiran jota sitten käytän näyttelyissä ja jolla teetän pentuja. Tuleepahan terveitä ja hyväkuntoisia!!!

Tässä meidän kertomuksemme toy-pennun hinnasta ja hankinnasta:

Etsimme viime vuoden toy-villakoiraa kotikoiraksi. Hintapyynnöt liikkuivat koko ajan 1300 ja 1500 välillä paikkakunnasta riippumatta. Kallein pyyntö tuli kolmesta aprikoosista narttupennusta, 1600 euroa/pentu. Hintaan sisältyi siru ja ell:n tarkastus. Olivat kylläkin hyvää ja testattua sukua.
Nyt vuodenvaihteessa sitten maksoimme omasta mustasta toy-pojastamme 1300 euroa (näyttelykoirat olivat 200 kalliimpia, mutta pentueessa ei tainnut niitä olla yhtään). Olimme sopineet kaupat pienimmästä pennusta, joka sitten hakuvaiheessa yllättäen olikin vaihtunut suurempaan. Pentujen isän omistajalla oli kuulema etuotto-oikeus. Meille ei hakiessa edes kerrottu, että pentu oli vaihdettu. 1300 euron hintaan emme siis saaneet edes valita.
Neljässä kuukaudessa pojastamme kasvoi iso kääpiö. Jos kasvaa vielä, lähentelee keskarimittoja.
Pienin pentu tulee jäämään toyksi.

Meidän isä varasi tuolta Pikku Piskistä kääpiövilliksen pennun, paperittoman! Ja vaikka oon kuinka yrittänyt selittää sille että ei kannata ja että sieltä ei kannata ostaa, se vaan sanoo että käydään ainakin ensin kattomassa. Ja jos ei sieltä sitten oteta, niin tuskin mistään. Kun kaikki on niin kaukana, missä olis sellasia minkälainen me haluttais, enkä mä usko että nuo lähtee hakemaan niin kaukaa. Ähh en yhtään tiedä mitä tekis. :<