Cicci kirjoitti:
	^Hyvä että kelpasi trimmaus tuomarillekkin. tmaatta: mitä mä sanoin tuosta kuonon rutistamisesta . Ei ole ihan tainnut opit vielä mennä perille .

heh en mä rutistanu sitä muuten kun yritin tossa vaan vääntää kuonoa alaspäin vannon ja vakuutan

Kuonoa ei saisi vääntää alaspäin vaan ohjata sitä alaspäin hienovaraisesti esim. herkkupalan avulla

Voi ei ei olisi pitänyt sanoa tuosta vääntelykuvasta mitään

Mulla ei kyllä kädet riittäis jos herkkupalalla siirrän kuonon asentoa (Iiris hyökkäisi samalla hetkellä eteenpäin )... Täytyy taas harjoitellaa uusia tuulia, aina sillon tällöin saan tehokkaan intensiivikurssin (sekä Khenyalta että Cicciltä oon jo saanut )

Khenya: yritetään pitää joo tuo "putki" auki, mä olin jo menettänyt toivoni, että tästä joskus valion saisi leivottua

Mä olen kyllä Khenyan kanssa samoilla linjoilla. Toinen asia mikä mun mielestä pistää silmään makupalojen "viljelyn" lisäksi on se, että koiraa juoksutetaan hihna todella kireällä. Tosin jos villakoiraan ei muka muuten saa ryhtiä, niin sit on varmaan jokin pielessä.. Löysällä hihnalla ryhdikkäästi juokseva villakoira on kaunista katseltavaa

Mulla on tapana pitää hihna kireällä kun en tykkäää että se roikkuu. Petra kyllä tulisi vaikka ilman hihnaa ryhdillä jos osaisi seurata vierellä.Ketjukin pysyy ylhäällä eikä valahda alas ja sitten se onkin lukko karvoissa ihan solmussa. Fani taas meni niin lujaa etten pysynyt perässä ja hihna oli sen takia kireällä. Samoin taitaa olla Viivinkin kanssa. Musta on jotenkin Fiksumman näköstä kun esittäjä nostaa hihnaa, juosten siis käsi koholla esittäen koiraa kun että villakoiraa esitettäisiin niin kuin jotain ajokoiraa.
Minä painan tuon kuonon peukalolla alas kuononkärjestä. Ei mullakaan kädet riittäisi makupaloja heilutella.

^ Mullakin juuri tätä nuorempaa on pakko pitää suht kireällä hihnalla juuri tuon sekoilun takia. Meinaa koko aika lähteä käsistä juostessa. Mutta on kyllä paljon kivempi esitettävä kuin vanhempi koira, jota touhu ei kiinnosta yleensä laisinkaan.

Mulla on yleensä hihna kireällä kanssa sen takia, etten tykkää kun se roikkuu ja myös siitä pelosta että Iitris päättää alkaa leikkiä sen rakastamaa "roikutaan hihnassa ja äristään" leikkiä Toi viimeinen johtu ihan omasta virheestäni, joskus olen lenkillä sitä esim seuraamisesta palkannut niin että se saa repiä hihnan käsilenkkiä....

Lisäksi iiris painattaa niin vauhdilla eteenpäin, etten oikeasti saa hihnaa pysymään löysällä ellen lähde juoksemaan ihan täysillä, johon kunto ei riitä Tosin ei hihna ikinä ole hirttoasennossa, eikä edes kisko pantaa ylöspäin, vaan on niin että saan jonkinnköisen kontaktin hian kautta koiraan.

	Khenya kirjoitti:
	^ Niinhän se on, mutta kannattaa kuitenkin osata erottaa, milloin koiraa hirtetään/pidetään pää ylhällä liian tiukalla hihnalla ja milloin hihna vain näyttää kireältä, vaikka koira itse pitäisikin pään ylhäällä.

Juuri tätä "hirttämistä" siis tarkoitin. Tolla löysällä hihnalla hyvin juoksevia villakoiria ei usein näe, joten mieluummin sitten sellainen tiukka hihna kuin jotain sinne päin.

Minä teen useimmiten samalla tavalla kuin Cicci eli peukalolla painan kuonoa alaspäin. Varsinkin kun tämä meidän rontti on sellainen, että tykkää kovasti vääntää vastaan ja sen keskittyminen herpaantuisi täysin, jos yhtäkkiä seisomaan asetellessa tunkisin sen kuonon eteen makupaloja

Itse en ole koskaan saanut koiriani esiintymään ilman namia, johtunee siitä, että villakoira on sen verran älykäs otus, ettei tee työtä ilman palkkaa. Miksi seisoa kauniisti poseeraten, jos siitä hyvästä ei saa kuin "lämmintä kättä" ?

	johva kirjoitti:
	Itse en ole koskaan saanut koiriani esiintymään ilman namia, johtunee siitä, että villakoira on sen verran älykäs otus, ettei tee työtä ilman palkkaa. Miksi seisoa kauniisti poseeraten, jos siitä hyvästä ei saa kuin "lämmintä kättä" ?

Voihan koiruuden opettaa siihen, että kehän jälkeen saa esmes jonkun herkkukupillisen aina. Itse sovellan mm. tokossa kisoja silmällä pitäen.

Iiris kyllä seisoo paikallaan (en kyllä ikinä käske sen seisoa paikalla, vaan pidän vaan kiinni, kai se tajuaa ettei silloin saa lähteä minenkkään pyrkimään, tosin naamaa se yrittää aina keikuttaa minne sattuu) ilman mitään palkintoja, suurin palkinto sille kai on että pääsee lopulta liikkumaan siitä

	johva kirjoitti:
	Itse en ole koskaan saanut koiriani esiintymään ilman namia, johtunee siitä, että villakoira on sen verran älykäs otus, ettei tee työtä ilman palkkaa. Miksi seisoa kauniisti poseeraten, jos siitä hyvästä ei saa kuin "lämmintä kättä" ?

Meidän koirille riittää palkaksi pusut,halit ja yleensäkkin kun oikein kehun. Sen verran älykkäitä tosiaan että osaavat ottaa nuo pusut ja halitkin palkkana ottaa. Mulla kun on ollut noita herkästi lihoavia yksilöitä en makupaloilla viitsi palkata, pentuna kyllä tulee makupaloja palkaksi annettua.

Tuossa seisomistilanteessa minun on ollut pakko käyttää nameja kahdella nuorimmaisella. Muuten ne eivät seiso ryhdikkäästi kuten pitäisi. Näitä koiria en nimittäin ole koskaan pystynyt esittämään asettaen (siinähän ei palkkaa tarvita, eikä kädessä voikaan olla, muutenhan koira alkaisi etsiä ja nuuskutella sitä eikä seisoisi paikoillaan) kuten Iiristä ja Petraa näytään esittävän kuvien perusteella. Ne ovat nimittäin ruenneet raivokkaasti kaapimaan tassullaan leuan alta kättä pois (pöydällä asettamisen Elmeri ja Rullis hetken aikaa hyväksyvät, mutta kun viimeisessä näyttelyssä tuomari halusi seisottaa koiraa pitkään pöydällä ja ladella litanniat arvostelua siinä, niin Elmeri hermostui käteeni ja alkoi kaapia sitä väkisin pois...valioluokan koira...eh ) eivät yhtään siedä, jos niitä pidetään sillätavalla kiinni, vaikka pennusta asti on muka harjoiteltu. Osa koirista ei opi hyväksymään asettaen esittämistä, vanhimmainen oppi sen ihan suit sait, vaikka näyttelykäyinnit ja mätsärikäynnit olivat vähäisiä. Se on sellainen asettaen esitettävä koira parhaimmillaan eli koirakohtaista tämäkin.

En oikein ymmärrä miten koiran saa vapaaltaan seisomaan oikeaoppisessa asennossa ilman, että kädessä on nami ja koira vahtii sitä. Jos namia ei ole, koirahan katselee ihan mihin sattuu, jos palkkiota kerran ei ole luvassa kuin vasta kehän jälkeen Toko on erijuttu, siinä tehdään koko ajan jotain kiinnostavaa, sen sijaan näyttelytilanne on yksinkertaisuudessaan kuolettavan tylsä älykkäälle villakoiralle, jos hekkuja ei ole, tai muuta kivaa kokoajan takataskussa. Tämän vuoksi Etan näyttelyttämisestä ei kai ikinä olisi mitään tullutkaan, toko ja eritoten agility saivat sen syttymään, mutta kehässä se esiintyi innokkaasti lähinnä ekalla mätsärireissulla, minkä jälkeen se oppi, että liian tylsä harrastus hänelle. Ei auttanut kuin pikkuiseen kaulassa roikkuvaan kukkopilliin puhaltaminen pitmään tämän ei-herkkujen perään olevan koiran hereillä kehässä ja ryhdistäytymään hieman.

Myönnän, että koirani kasvattaja hieman hämmästyi kanssa tuota ylenmääräistä herkkujen syytämistä Elmerille näyttelyssä. Sille kun kuluu puolikas juustopaketti pieneksi silputtuna aina näyttelyä kohden. Mutta Elmersson onkin Elmersson ja sillä hellämielinen omistaja